04.06.2010, 14:19
Minne katosi kirkonrotta?
Aina kevään varrella aikakauslehdet kehottavat meitä aikuisia liikkeelle rantakuntoon pääsemiseksi.. on Zumbaa, rumbaa, kuntokenkiä ja hotjoogaa.
Mediasta voi lukea jänniä juttuja. Esimerkiksi siitä, että lapsille järjestetään jo meille aikuisille suunnattuja, tuttuja ja trendikkäitä lajeja, kuten ohjattua joogaa. Toiminnan katsotaan tarjottavan ”markkinoille” vaihtoehdon urheiluseuraharrastamiselle. Eräs kommentti keskustelussa oli, että on myös vanhanaikaista ajatella, että lasten pitäisi saada liikuntansa pihalta tai metsästä.
Höh. Eikö vanha kunnon kuperkeikka sovellu enää nykyajan 2000-luvun lapsen liikunnalliseen elämään? Entä hippa, hyppynarun pyöritys, tervapata tai pollari ja roisto?
On hieno juttu, että lapsillekin on tarjolla yhä enemmän monipuolista liikuntatarjontaa, mistä valita se oma juttunsa. Kuitenkin väistämättä herää kysymys, teemmekö me aikuiset lapsista liian aikaisessa vaiheessa mini-aikuisia, samoine trendivaatteineen, trendiharrastuksineen ja trendiliikuntalajeineen?
Aikuisten ”elämäntyylin” ulottuminen lasten liikuntaan ei nimittäin liity vain muoti-ilmiöihin, vaan laajemmalti osaksi lasten liikuntaa, kuten kouluja ja varmasti joissakin tapauksissa myös osaksi harrastustoimintaa. Tällöin puhutaan lasten liikunnan suorittamiskeskeisyydestä, tavoitehakuisuudesta ja tulospaineista.
Lasten leikeistä väitöskirjaansa tekevän Reeli Karimäen mukaan lasten leikin rooli osana nykyajan lasten liikunnallista elämää on aivan liian vähäinen. Karimäki kertoo, että kouluikäisten lasten kertoman mukaan jatkuva lapsen liikunnallisen suorituksen arviointi tappaa liikunnasta ilon ainakin useimmissa tapauksissa. Kehityssuunta näyttää siis olevan yhä enemmän kohti paineiden lisäämistä lapsille heidän liikunnallisessa toiminnassaan.
Tutkijan mielestä lapsen omaehtoinen leikki ja liikunta tuottavat kuitenkin lapselle paljon iloa, sillä omaehtoisessa leikissä lapsi ei voi epäonnistua ja kaikki ovat omissa leikeissään ja itsekseen liikkuessaan osaavia ja onnellisia.
Onneksi väitöstutkimuksen mukaan lasten perinteiset pihaleikit ovat yhä voimissaan! Toki näissäkin leikeissä ovat ajan trendit esillä ja lapset omaksuvat vaikutteita mediasta: kirkonrotta-leikistä on tullut esimerkiksi sikainfluenssa. Leikit ovat myös siirtyneet kotipihoilta kouluun ja myös ehkä vanhempien katseen alta pois. Osasyynä ilmiöön on tutkijan mukaan se, että pihaleikkejä leikitään yksinkertaisesti siellä missä on enemmän leikkijöitä, koska se on vain hauskempaa niin.
On vanhemman vastuu huolehtia, että lapsi saa joka päivä liikuntaa. Valitettavan usein me vanhemmat kuitenkin rajoitamme nykyaikana lapsen elinympyrää – siinä missä pullamössösukupolven lapset oppivat kantapään kautta, ettei tuohon puuhun parane kiivetä, tai että kiveltä toiselle hyppely järvenrannassa yleensä johtaa kastumiseen, nykylapsen liikunnallinen haaste voi rajoittua kävelyyn tietokoneelta jääkaapille.
Voiko siis hyvin olla, että lasten leikkien siirtyminen kodeista kouluille ja leikkipuistoihin johtuu osin juuri tästä - ettemme uskalla antaa lasten touhuta omia leikkejään lasten kotiympäristössä kovin vapaasti? Vaikka kavereita puuhaan löytyisikin.
Tai, että katsomme ainoan oikean liikunnan löytyvän ainoastaan samojen lajien parista, joita itsekin harrastamme tai jotka itse hyväksymme liikunnaksi?
Toivottavasti ihan näin ei asia kuitenkaan ole. Mutta joka tapauksessa, kun koulut päättyvät ja osa harrastustoiminnasta jää tauolle, on vanhemman tehtävä aktivoida lapset liikkumaan. Paljon on keskustelussa pinnalla teema ”Ulos luontoon harrastamaan” ja hyvä niin! Kesäluonto tuokin parhaimmillaan luonnollisen mahdollisuuden lisätä reippaita leikkejä myös kotipiirissä!
Ja nämä kesäpelit ja –leikit ovat paitsi mitä parhainta lasten liikuntaa, samalla luonteva mahdollisuus perheen yhteiseen aikaan. Kyllä aikuisetkin saavat leikkiä kirkkistä! Jospa sen mökin liiterin siivouksen voisi tehdä vähemmälläkin tunnollisuudella ja laittaa vaikka kunnon tervapatapelit pystyyn pihalla?
Toki rapatessa roiskuu, vaatteet voivat mennä leikeissä likaiseksi ja polvet risaiseksi, mutta mitä sitten?
Niinpä kehotamme, että kaikki aikuiset kannustaisivat lapsiaan kesäiseen liikuntaan, olipa kyseessä oma tai naapurin piha, kesämökin nurmi, lähimetsän sokkelot tai uimaretki rannalle. Samoja liikunnallisia leikkejä ja pelejä kirkonrotasta hippaan voi harjoittaa myös Huimalassa: kaikki reippailuvälineet soveltuvat koko perheen hauskoihin liikuntaelämyksiin.
Ja jos työkuviot vievät vanhemman mahdollisuudet kesälomailuun lasten kanssa, mummit ja vaarit, seurakunnat ja muut yhteisöt kyllä tarjoavat tekemistä energisille kesän lapsille.
Vietetään yhdessä reippaan rentouttava kesä!
