Kuka inspiroisi sohvaperunaa?

On syksy ja uudestisyntymisen aika. Jokavuotiseen tapaan on taas aika tavoitella yli-inhimillistä jättiharppausta riippumatosta kuntosalikoneisiin. Suuntana parempi ihmisyys ja tavoitteena tehokkaampi suorituskoneisto työpaikan ja kodin käyttöön. Ennen kaikkea tietenkin työpaikan, sillä nyt jos koskaan on jaksettava ja pärjättävä!

Kesäkuun alussa käynnistyneissä Reippailutalkoissa peräänkuulutamme yksinkertaisen liikkeen tuomista työntekijän ja työyhteisön jaksamisvälineeksi.  Aikuistenkin tulisi omaksua lapsenomaiset luonnolliset tavat liikkua. Hyvinvoinnin tukemisessa pienet askeleet ovat isoja tärkeämpiä – arvokkainta on löytää liikunnasta onnistumisen ilo ilman liian rajua rajojen ylittämistä. Rento reippailu on pitkällä aikavälillä tehokkaampaa työhyvinvoinnin ylläpitoa kuin kynttilää molemmista päistä polttava superkuntoilu.

 

Kun huomioidaan, että työntekijän jaksamista ei säätele vain työ- vaan myös perheyhteisö, päästään jo polulle kohti todellista työpaikkauskollisuutta ja jopa supertuottavuutta. Mikä onkaan parempi tapa reipastua henkisesti, fyysisesti ja henkisesti kuin rento puuhailu oman lähipiirin kanssa?

 

Jojoilu innostuksen ja lopahduksen välillä on kuluttavaa. Työt kasautuvat hartioillemme samalla, kun haaveilemme täydellisestä muutoksesta – ja kas, turhautumisen ja stressin kierre töissä ja kotona on valmis.

 

On työnantajien edun mukaista estää liian suuresta ponnistelusta ja yliyrittämisestä aiheutuva jojoilu, ja palkita työntekijää tasaisesta liikkeestä kohti kestävämpää reippailufilosofiaa. Siitä syntyy tuloksia ja bonuksena joukko paremmin jaksavia tulevaisuuden työntekijöitä.

Yrityksiin tulisikin rakentaa rentoa reippailua tukeva ja siitä palkitseva systeemi. Hauskan liikunnan positiivinen vaikutus saataisiin talteen ja konkreettiseksi osaksi tuloksentekoa.

Milloin sinä otat tämän puheeksi työpaikallasi?